What do you think?
Rate this book
Maailmantyttäret
Rohkeudessaan pysäyttävä utopia Maailmankodista, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia, luonto on elpymässä ja kapitalismi romutettu. Viiden tytön matka on kangastus seikkailuromaanista, moderni tyttökirja ja visionäärinen tutkielma ystävyydestä ja paremmasta maailmasta.
He tapaavat Sopusointu-leirillä yksinäisille. Lise-Lotten vanhemmat vei nunezia-kuume, Kaia suree perhettään ja Ritvaa ottaa päähän Maailmankodin tekopyhä meininki. Zerindan aivoja runtelevat esiäidin muistot maailmanlopun partaalta, eikä hän tiedä kenen ajatuksia milloinkin ajattelee. Joselinan veli on kuollut salaperäisten konehyönteisten hyökkäyksessä, ja tytöt lähtevät yhdessä selvittämään totuutta hyönteisistä. Mysteeri vie heidät taistellen ja tanssien läpi Maailmankodin ihmeiden.
Siiri Enorannan tulevaisuudenkuvitelma häikäisee elämänvoimallaan ja palauttaa lukijan kyvyn unelmoida.
He tapaavat Sopusointu-leirillä yksinäisille. Lise-Lotten vanhemmat vei nunezia-kuume, Kaia suree perhettään ja Ritvaa ottaa päähän Maailmankodin tekopyhä meininki. Zerindan aivoja runtelevat esiäidin muistot maailmanlopun partaalta, eikä hän tiedä kenen ajatuksia milloinkin ajattelee. Joselinan veli on kuollut salaperäisten konehyönteisten hyökkäyksessä, ja tytöt lähtevät yhdessä selvittämään totuutta hyönteisistä. Mysteeri vie heidät taistellen ja tanssien läpi Maailmankodin ihmeiden.
Siiri Enorannan tulevaisuudenkuvitelma häikäisee elämänvoimallaan ja palauttaa lukijan kyvyn unelmoida.
390 pages, Hardcover
First published March 8, 2022
19 people are currently reading
626 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 91 reviews
March 20, 2022
Siiri Enorannan kirjat ovat aina toinen toistaan erilaisempia, ajatuksia herätteleviä ja sisältävät uskomattoman täyteläistä maailmanrakennusta. Silti Maailmantyttäret on vielä erilaisempi kuin mikään hänen tuotannostaan aiemmin lukemani, sillä kyseessä on utopia.
Yleensä utopioita pidetään tylsinä, koska täydellisessä maailmassa ei tapahdu mitään. Asiaa kommentoidaan myös kirjassakin, että jopa täydellinen maailma kaipaa konflikteja. Kirjassa särön tarjoavat mystiset koneötökät sekä kaksi hyvin erilaista miljöötä, joista kirjan keskeiset hahmot tulevat.
Näkökulmahenkilöinä vaihtelee viisi nuorta naista, Lise-Lotte, Joselina, Zerinda, Ritva ja Kaia, jotka löytyvät myös kirjan kannesta siluetteina. Zerinda ja Ritva ovat kotoisin Saarivaltiosta, muut Maailmankodista. He tapaavat leirillä, joka on tarkoitettu yksinäisille nuorille. Jokaisella on menneisyydessään surua ja menetyksiä.
Jokaisella on omanlaisensa tyyli puhua. Joselinan osuudet on kirjoitettu kirjoituskonefontilla, sillä hän on hyvin analyyttinen tutkija, Kaian osuudet puolestaan ovat lyhyitä (jonka vuoksi hän jää hieman etäiseksi) ja kirjoitettu kursiivilla. Ritva muistuttaa paljon Kevätuhrien Jadea, Zerinda jakaa mielensä esiäidin kanssa ja Lise-Lotte nauttii seksistä lukuisien eri partnereiden kanssa.
Enorannan kerronta on hyvin täyteläistä, jopa siihen pisteeseen, että lukemisesta tulee hieman raskasta. Oli pysähdyttävä pitämään taukoja, jotta ehtii ottaa vastaan kaiken lukemansa. Maailmasta kerrotaan paljon takaumien kautta: lähitulevaisuudessamme ilmastonmuutos on pahempi kuin koskaan ja poliittinen tila kärjistyy kolmanneksi maailmansodaksi. Kuinka mahdottoman ajankohtainen teema.
Maailmankodissa, sata vuotta tulevaisuuteen, on suuri osa noista ongelmista saatu ratkottua, ilmastonmuutoksen sekä ympäristön saastumisen aiheuttamia tuhoja hoidetaan edelleen, mutta ihmiskunta voi paremmin kuin koskaan, harmoniassa luonnon kanssa. Ihmisellä on vapaus tehdä lähes mitä vain, väkivaltaisuus on ennätyksellisen alhaisissa lukemisessa, opiskella voi mitä tahansa koko ikänsä ajan, jos niin haluaa ja varallisuus on jaettu kaikkien kesken. Toivottavasti edes osa kirjan tulevaisuuskuvitelmista olisi joskus totta.
Yleensä utopioita pidetään tylsinä, koska täydellisessä maailmassa ei tapahdu mitään. Asiaa kommentoidaan myös kirjassakin, että jopa täydellinen maailma kaipaa konflikteja. Kirjassa särön tarjoavat mystiset koneötökät sekä kaksi hyvin erilaista miljöötä, joista kirjan keskeiset hahmot tulevat.
Näkökulmahenkilöinä vaihtelee viisi nuorta naista, Lise-Lotte, Joselina, Zerinda, Ritva ja Kaia, jotka löytyvät myös kirjan kannesta siluetteina. Zerinda ja Ritva ovat kotoisin Saarivaltiosta, muut Maailmankodista. He tapaavat leirillä, joka on tarkoitettu yksinäisille nuorille. Jokaisella on menneisyydessään surua ja menetyksiä.
Jokaisella on omanlaisensa tyyli puhua. Joselinan osuudet on kirjoitettu kirjoituskonefontilla, sillä hän on hyvin analyyttinen tutkija, Kaian osuudet puolestaan ovat lyhyitä (jonka vuoksi hän jää hieman etäiseksi) ja kirjoitettu kursiivilla. Ritva muistuttaa paljon Kevätuhrien Jadea, Zerinda jakaa mielensä esiäidin kanssa ja Lise-Lotte nauttii seksistä lukuisien eri partnereiden kanssa.
Enorannan kerronta on hyvin täyteläistä, jopa siihen pisteeseen, että lukemisesta tulee hieman raskasta. Oli pysähdyttävä pitämään taukoja, jotta ehtii ottaa vastaan kaiken lukemansa. Maailmasta kerrotaan paljon takaumien kautta: lähitulevaisuudessamme ilmastonmuutos on pahempi kuin koskaan ja poliittinen tila kärjistyy kolmanneksi maailmansodaksi. Kuinka mahdottoman ajankohtainen teema.
Maailmankodissa, sata vuotta tulevaisuuteen, on suuri osa noista ongelmista saatu ratkottua, ilmastonmuutoksen sekä ympäristön saastumisen aiheuttamia tuhoja hoidetaan edelleen, mutta ihmiskunta voi paremmin kuin koskaan, harmoniassa luonnon kanssa. Ihmisellä on vapaus tehdä lähes mitä vain, väkivaltaisuus on ennätyksellisen alhaisissa lukemisessa, opiskella voi mitä tahansa koko ikänsä ajan, jos niin haluaa ja varallisuus on jaettu kaikkien kesken. Toivottavasti edes osa kirjan tulevaisuuskuvitelmista olisi joskus totta.
March 23, 2022
4.5 ⭐. Virkistävää lukea välillä utopiaa. Maailma oli hienosti rakennettu ja pidin kovasti tyttökirjamaisesta otteesta.
April 20, 2022
Finlandia-voittaja Siiri Enorannan nuortenkirjatuotanto on vaihdellut fantasiasta scifiin ja realismiin, mutta monilla teoksilla on yhteisinä piirteinä sateenkaariteemat, läheinen luontosuhde ja tietynlainen viattoman valon ja poikkeuksellisen rohkean tabuja kumartamattoman rempseyden yhdistelmä. Vaikka omaperäiset maailmat ja itärantamainen kaunis kieli kaikissa hänen teoksissaan tehneet minuun vaikutuksen, osaa lukiessa olen syystä tai toisesta tuntenut etäisyyttä hahmoihin ja tarinaan. Kun näin katalogeista, että uusin utopia Maailmantyttäret oli tulossa, olin toki kiinnostunut, mutta enemmän fantasian kuin scifin ystävänä odotin, että tästä tulisi arvostettava teos, joka tuskin iskisi minuun henkilökohtaisesti yhtä paljon kuin Enorannan fantasia. Kuinka pahasti väärässä olinkaan.
YA-kirjallisuudessa dystopiat ovat jyllänneet Nälkäpelin suosiosta asti ja olen lukenut genren kirjoja kyllästykseen asti. Utopia on silti scifissä harvinaisuus, vaikka sen tulemisesta on pitkään puhuttu: on yksinkertaisesti vaikeampi kirjoittaa konflikteja ja jännitteitä utopiayhteiskuntaan kuin dystooppiseen diktatuuriin, joka tarvitsee nuoria sankareita. Enoranta kuitenkin onnistuu miltei mahdottomassa ja kirjoittaa utopiaa kylmäävän ajankohtaisesti ja ravistuttavasti. Toki pääjuonta utopian reunaehdot hieman heikentävät, eikä juoni olekaan Maailmantyttärien suurin vahvuus. Yhteiskuntakritiikki, hahmokehitys ja tulevaisuuden yhteiskunnan yksityiskohtien sekä historiallisten käänteiden paljastuminen lukijalle vähä kerrassaan sen sijaan loistavat. Juoni toimii kuitenkin parhaiten, jos lukija ei tiedä siitä liikaa. Sanon siis vain, että keskiössä on leirillä toisensa kohtaava tyttöjoukko tulevaisuuden utopiayhteiskunnassa. Seikkailuretkellekin lähdetään, mutta tässä kirjassa päämäärää tärkeämpää on matka ja seura.
Päähenkilötyttöjoukkoon kuuluuvat Maailmankoti-utopiayhteiskunnassa kasvaneet parhaat kaverukset, iloluontoinen Lise-Lotte ja analyyttinen Joselina, sekä salaperäinen Kaia, ja näiden lisäksi kaksi erillisestä kapitalistisesta Saarivaltiosta tullutta tyttöä, esiäidin muistoja kantava Zerinda ja kapinallinen porukan nuorimmainen Ritva. Kaikilla on taustallaan murheita, joiden vuoksi heidät on lähetetty Sopusointu-leirille. Osa teinityttöpäähenkilöistä ärsytti minua aluksi, mutta kiinnyin heihin sitten ja ystävysten keskinäinen dynamiikka ja etenkin Ritvan kasvu sulattivat sydämeni. Zerindan päässä olevan sirun muistojen avulla pääsemme käsiksi myös hänen 2020-luvulla elävän esiäitinsä aikaan, jolloin utopiayhteiskunnan rakentamiseen johtanut maailmanloppumainen romahdus tapahtui. Samalla kun Enoranta antaa meille toivoa ja kuvia paremmasta maailmasta, hän ei säästä nykyajan ihmistä syyllisyydeltä ja tuskalta. Hänen 2020-luvun lopulle maalaamansa kauhukuvat ovat niin lähellä, että värisyttää. Tämä on kirja, jonka me etenkin nyt keskellä pandemiaa, ilmastokriisiä ja sotaa kipeästi tarvitsemme.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
YA-kirjallisuudessa dystopiat ovat jyllänneet Nälkäpelin suosiosta asti ja olen lukenut genren kirjoja kyllästykseen asti. Utopia on silti scifissä harvinaisuus, vaikka sen tulemisesta on pitkään puhuttu: on yksinkertaisesti vaikeampi kirjoittaa konflikteja ja jännitteitä utopiayhteiskuntaan kuin dystooppiseen diktatuuriin, joka tarvitsee nuoria sankareita. Enoranta kuitenkin onnistuu miltei mahdottomassa ja kirjoittaa utopiaa kylmäävän ajankohtaisesti ja ravistuttavasti. Toki pääjuonta utopian reunaehdot hieman heikentävät, eikä juoni olekaan Maailmantyttärien suurin vahvuus. Yhteiskuntakritiikki, hahmokehitys ja tulevaisuuden yhteiskunnan yksityiskohtien sekä historiallisten käänteiden paljastuminen lukijalle vähä kerrassaan sen sijaan loistavat. Juoni toimii kuitenkin parhaiten, jos lukija ei tiedä siitä liikaa. Sanon siis vain, että keskiössä on leirillä toisensa kohtaava tyttöjoukko tulevaisuuden utopiayhteiskunnassa. Seikkailuretkellekin lähdetään, mutta tässä kirjassa päämäärää tärkeämpää on matka ja seura.
Päähenkilötyttöjoukkoon kuuluuvat Maailmankoti-utopiayhteiskunnassa kasvaneet parhaat kaverukset, iloluontoinen Lise-Lotte ja analyyttinen Joselina, sekä salaperäinen Kaia, ja näiden lisäksi kaksi erillisestä kapitalistisesta Saarivaltiosta tullutta tyttöä, esiäidin muistoja kantava Zerinda ja kapinallinen porukan nuorimmainen Ritva. Kaikilla on taustallaan murheita, joiden vuoksi heidät on lähetetty Sopusointu-leirille. Osa teinityttöpäähenkilöistä ärsytti minua aluksi, mutta kiinnyin heihin sitten ja ystävysten keskinäinen dynamiikka ja etenkin Ritvan kasvu sulattivat sydämeni. Zerindan päässä olevan sirun muistojen avulla pääsemme käsiksi myös hänen 2020-luvulla elävän esiäitinsä aikaan, jolloin utopiayhteiskunnan rakentamiseen johtanut maailmanloppumainen romahdus tapahtui. Samalla kun Enoranta antaa meille toivoa ja kuvia paremmasta maailmasta, hän ei säästä nykyajan ihmistä syyllisyydeltä ja tuskalta. Hänen 2020-luvun lopulle maalaamansa kauhukuvat ovat niin lähellä, että värisyttää. Tämä on kirja, jonka me etenkin nyt keskellä pandemiaa, ilmastokriisiä ja sotaa kipeästi tarvitsemme.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
January 29, 2023
Virkistävää lukea utopiaa! Kirjan maailma avautui henkilöiden kautta, hieman vaivihkaa. Koukutuin tähän kirjaa kuin varkain, viimeisellä sivulla en olisi halunnut luopua Ritvan, Lise-Lotten ja kumppaneiden seurasta. Suosittelen ihan kaikille.
March 30, 2023
”— minun ruumiini ei ole temppeli, se on juuret sienet marjat oksat heinät lehdet tuuli itikat linnut peurat ahmat rungot rungot rungot sade.”
rakastan siirin kirjoitustyyliä - jos kirjoittaisin kirjan, haluaisin siitä tämän tyylisen <3
rakastan siirin kirjoitustyyliä - jos kirjoittaisin kirjan, haluaisin siitä tämän tyylisen <3
Read
May 27, 2022Ihan alussa oli vähän haastavaa erottaa kirjan viisi eri kertojaa toisistaan, ja dialogi tuntui paikoin jotenkin teennäiseltä, mutta kun kirja lähti rullaamaan, viihdyin hyvin tyttöjen matkassa Maailmankodissa. Ihana utopia, kiehtova vaihtoehtoinen maailma, jonka tutkiminen ja pohtiminen oli kiinnostavampaa kuin itse juoni. Olen kaivannut lisää kirjoja tyttöjen/naisten välisestä ystävyydestä ja tässä sellainen nyt on.
June 26, 2022
Tässä kirjassa yhdistyivät 1900-luvun nuortenkirjojen lumo ja lapsenomainen usko ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen. Matka teoksen utopiaan on kuitenkin kulkenut apokalyptisen dystopian kautta, mitä lukijan ei anneta unohtaa. Nyt, 2140-luvulla, kaikki on kuitenkin hyvin.
Juonen pintatasolla seurataan viiden sukulaisensa menetystä työstävän vähän alle parikymppisen tytön edesottamuksia. He päättävät karata sopeutumisleiriltään ja selvittää ainoan ihmiskuntaa vielä uhkaavan arvoituksen ja tuhota nuo salaperäiset feizhong-hyönteiset. Tällä pintatasolla kirja etenee mukiinmenevästi ja olo on kuin Viisikkoa lukisi. Erityisen hienoa on seurata Enorannan taitavaa sanankäyttöä jolla on todella saatu päähenkilöt erottumaan toisistaan.
Kuten kaikki scifi- ja spefi-kirjallisuus tämäkin kirja on kuitenkin kirjoitettu enemmän omasta ajastamme kuin mitä kirjaimia seuraamalla huomaa. Kirjan raskas viesti onkin se, kuinka juuri nyt olemme tuhoamassa maapallon kulutuskiihkossamme. Minun makuuni tämä viesti ei tule kirjassa onnistuneesti esille, vaan saarnanomaiset jaksot ovat päälle liimatun oloisia. Tämä oli itselleni kirjan suurin heikkous.
Mielenkiintoista on sen sijaan se, että Maailmankodin utopiakin saa säröjä kirjan loppua kohti. Sille on vastavoimana koko kirjan ajan Saarivaltio, jossa 2020-luvun menoa on säilynyt enemmän kuin hyvään ja harmoniaan pohjaavassa naapurissaan. Myös feizhongien arvoituksen ratkaisu herättää erittäin perustavaa laatua olevia kysymyksiä ihmisyydestä.
Juonen pintatasolla seurataan viiden sukulaisensa menetystä työstävän vähän alle parikymppisen tytön edesottamuksia. He päättävät karata sopeutumisleiriltään ja selvittää ainoan ihmiskuntaa vielä uhkaavan arvoituksen ja tuhota nuo salaperäiset feizhong-hyönteiset. Tällä pintatasolla kirja etenee mukiinmenevästi ja olo on kuin Viisikkoa lukisi. Erityisen hienoa on seurata Enorannan taitavaa sanankäyttöä jolla on todella saatu päähenkilöt erottumaan toisistaan.
Kuten kaikki scifi- ja spefi-kirjallisuus tämäkin kirja on kuitenkin kirjoitettu enemmän omasta ajastamme kuin mitä kirjaimia seuraamalla huomaa. Kirjan raskas viesti onkin se, kuinka juuri nyt olemme tuhoamassa maapallon kulutuskiihkossamme. Minun makuuni tämä viesti ei tule kirjassa onnistuneesti esille, vaan saarnanomaiset jaksot ovat päälle liimatun oloisia. Tämä oli itselleni kirjan suurin heikkous.
Mielenkiintoista on sen sijaan se, että Maailmankodin utopiakin saa säröjä kirjan loppua kohti. Sille on vastavoimana koko kirjan ajan Saarivaltio, jossa 2020-luvun menoa on säilynyt enemmän kuin hyvään ja harmoniaan pohjaavassa naapurissaan. Myös feizhongien arvoituksen ratkaisu herättää erittäin perustavaa laatua olevia kysymyksiä ihmisyydestä.
October 22, 2024
Kuuntelin äänikirjana.
Alku vei mukanaan, mutta loppua kohden mielenkiinto katosi. Pidin nuorten keskinäisistä ihmissuhteista, ja niiden kehittymistä oli ilo seurata. Maailmankoti oli ihanan utopinen paikka, mutta feizhongit ja niiden lopussa paljastettu tarkoitus ärsyttivät.
Alku vei mukanaan, mutta loppua kohden mielenkiinto katosi. Pidin nuorten keskinäisistä ihmissuhteista, ja niiden kehittymistä oli ilo seurata. Maailmankoti oli ihanan utopinen paikka, mutta feizhongit ja niiden lopussa paljastettu tarkoitus ärsyttivät.
April 12, 2024
Wau! Tässä on upeinta ja kauneinta utopian kuvittelua, johon olen törmännyt. Haluaisin tuohon maailmaan! Tämä kirja valaa uskoa johonkin, ainakin mielikuvituksen voimaan ja siihen että voi rakentaa ihan toisenlaisen maailman, jos tahtoa löytyy.
April 16, 2022
Tää oli todella ajatuksia herättävä ja todella ajankohtainen teos. Hahmokaarti on aivan loistava ja värikäs. Tarinakin oli utopiaksi mielenkiintoinen ja upeasti rakennettu. Nautin tästä suuresti!
May 1, 2022
Nuorille kirjoitetaan paljon dystopiakirjallisuutta, mutta kyllä utopiakirjallisuudellakin on paikkansa. Sellaista tarjoilee nyt kokenut ja moneen kertaan palkittu Siiri Enoranta, jonka Maailmantyttäret kuvaa romahduksen jälkeistä maailmaa todella ihastuttavalla tavalla.
Tapahtumat alkavat yksinäisille nuorille suunnatulta Sopusointu-leiriltä, joka järjestetään Maailmankodissa. Entisen Euroopan alueelle levittäytyvä Maailmankoti on lähellä Pontus Purokurun esittelemää täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia. Purokuru tiivistää näin: "Kommunismi tarkoittaa ylenpalttisen rikkauden lahjoittamista. Se on lahjataloutta, jossa olennaista ei ole yksityisen rikkauden kasaaminen vaan yhteisen runsauden kierrättäminen". Tämän toteutuksesta Maailmantyttäret antaa oivan esimerkin. Ihan koko maailma ei tietenkään ole tällaista utopiaa. Maailmankodin vieressä on Saarivaltio, jossa pidetään tiukasti kiinni vanhasta järjestelmästä ja vastustetaan Hourumantereeksi kutsutun Maailmankodin aivopesupropagandaa viimeiseen asti.
Leirille on kokoontunut nuoria, joista kirja ottaa huomionsa kohteeksi viisi hyvin erilaista nuorta naista. Lise-Lotte on leirillä ystävänsä Joselinan kanssa. He eivät ole tyystin yksinäisiä, onhan heillä toisensa, mutta Lise-Lotte on menettänyt vanhempansa ja Joselina veljensä. Kaia on hiljainen, omituinen ja tuntuu kantavan salaisuuksia sisällään. He kolme ovat Maailmankodista kotoisin; Zerinda ja Ritva ovat tulleet Saarivaltiosta. Zerinda on poissaoleva ja saa näkyjä ja kohtauksia, mutta hänen päässään onkin jotain ylimääräistä. Ritva taas on nuori kapinallinen, joka on tottunut Saarivaltiossa paljon kovempaan elämänmenoon ja on jatkuvasti epäilemässä Maailmankodin hyväntahtoisuutta ja avoimuutta. Hän saa pitkin kirjaa olla ääni, jonka kautta Maailmankodin erityispiirteitä kyseenalaistetaan.
Maailmankodissa kaikki on täydellistä, paitsi pari juttua. Sairaudet on hoidettu, lukuunottamatta Lise-Lotten vanhemmat vienyttä nunezia-kuumetta. Lisäksi ihmiset joutuvat silloin tällöin mekaanisten feizhong-tappajahyönteisten hyökkäysten kohteeksi; tällaisessa hyökkäyksessä kuoli myös Joselinan veli. Hyönteisrobottien hyökkäys yhdistää kirjan päähenkilötkin toisiinsa: kukaan ei tiedä, mistä feizhongit tulevat, vaikka Maailmankodissa muuten vallitseekin erinomainen avoimuus. Tämä mysteeri alkaa kiinnostaa siinä määrin, että tytöt lyöttäytyvät yksiin selvittämään feizhongien salaisuutta.
Maailmantyttäret on seikkailu- ja mysteerikertomus, jossa ystävysten saattue vaeltaa pitkin poikin Maailmankotia selvitellen feizhongien salaisuutta. Se on myös tyttökirja, joka kertoo epätodennäköisten ystävysten välisistä suhteista, kehityksestä ja kasvusta yhteisen matkan aikana. Maailmantyttäret on myös uskalias utopiakertomus, joka maalaa lukijalle mahdollista tulevaisuutta, jollainen meilläkin voisi olla ja jossa monet asiat olisivat paremmin. Dystopiasävyiltäkään ei ihan täysin vältytä: kirjassa kuvataan myös kehityskulkuja, jotka johtivat meidän ajastamme suureen romahdukseen, jonka tuhkista uusi, parempi maailma sitten nousi.
Siiri Enoranta on onnistunut oivallisesti. En pahastuisi ollenkaan, jos nuortenkirjallisuudessa olisi tarjolla kaiken dystooppisen synkistelyn seuraksi enemmänkin tällaista reipasta maalailua paremmista tulevaisuuksista. Tällaista hyvän ja oikeudenmukaisen maailman kuvausta on aina ilo lukea ja unelmoida, josko joskus voisi olla tällaistakin. Yhteiskuntien rakentumisessa on kuitenkin paljon kyse myös valinnoista, ei vain välttämättömyyksistä.
Tapahtumat alkavat yksinäisille nuorille suunnatulta Sopusointu-leiriltä, joka järjestetään Maailmankodissa. Entisen Euroopan alueelle levittäytyvä Maailmankoti on lähellä Pontus Purokurun esittelemää täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia. Purokuru tiivistää näin: "Kommunismi tarkoittaa ylenpalttisen rikkauden lahjoittamista. Se on lahjataloutta, jossa olennaista ei ole yksityisen rikkauden kasaaminen vaan yhteisen runsauden kierrättäminen". Tämän toteutuksesta Maailmantyttäret antaa oivan esimerkin. Ihan koko maailma ei tietenkään ole tällaista utopiaa. Maailmankodin vieressä on Saarivaltio, jossa pidetään tiukasti kiinni vanhasta järjestelmästä ja vastustetaan Hourumantereeksi kutsutun Maailmankodin aivopesupropagandaa viimeiseen asti.
Leirille on kokoontunut nuoria, joista kirja ottaa huomionsa kohteeksi viisi hyvin erilaista nuorta naista. Lise-Lotte on leirillä ystävänsä Joselinan kanssa. He eivät ole tyystin yksinäisiä, onhan heillä toisensa, mutta Lise-Lotte on menettänyt vanhempansa ja Joselina veljensä. Kaia on hiljainen, omituinen ja tuntuu kantavan salaisuuksia sisällään. He kolme ovat Maailmankodista kotoisin; Zerinda ja Ritva ovat tulleet Saarivaltiosta. Zerinda on poissaoleva ja saa näkyjä ja kohtauksia, mutta hänen päässään onkin jotain ylimääräistä. Ritva taas on nuori kapinallinen, joka on tottunut Saarivaltiossa paljon kovempaan elämänmenoon ja on jatkuvasti epäilemässä Maailmankodin hyväntahtoisuutta ja avoimuutta. Hän saa pitkin kirjaa olla ääni, jonka kautta Maailmankodin erityispiirteitä kyseenalaistetaan.
Maailmankodissa kaikki on täydellistä, paitsi pari juttua. Sairaudet on hoidettu, lukuunottamatta Lise-Lotten vanhemmat vienyttä nunezia-kuumetta. Lisäksi ihmiset joutuvat silloin tällöin mekaanisten feizhong-tappajahyönteisten hyökkäysten kohteeksi; tällaisessa hyökkäyksessä kuoli myös Joselinan veli. Hyönteisrobottien hyökkäys yhdistää kirjan päähenkilötkin toisiinsa: kukaan ei tiedä, mistä feizhongit tulevat, vaikka Maailmankodissa muuten vallitseekin erinomainen avoimuus. Tämä mysteeri alkaa kiinnostaa siinä määrin, että tytöt lyöttäytyvät yksiin selvittämään feizhongien salaisuutta.
Maailmantyttäret on seikkailu- ja mysteerikertomus, jossa ystävysten saattue vaeltaa pitkin poikin Maailmankotia selvitellen feizhongien salaisuutta. Se on myös tyttökirja, joka kertoo epätodennäköisten ystävysten välisistä suhteista, kehityksestä ja kasvusta yhteisen matkan aikana. Maailmantyttäret on myös uskalias utopiakertomus, joka maalaa lukijalle mahdollista tulevaisuutta, jollainen meilläkin voisi olla ja jossa monet asiat olisivat paremmin. Dystopiasävyiltäkään ei ihan täysin vältytä: kirjassa kuvataan myös kehityskulkuja, jotka johtivat meidän ajastamme suureen romahdukseen, jonka tuhkista uusi, parempi maailma sitten nousi.
Siiri Enoranta on onnistunut oivallisesti. En pahastuisi ollenkaan, jos nuortenkirjallisuudessa olisi tarjolla kaiken dystooppisen synkistelyn seuraksi enemmänkin tällaista reipasta maalailua paremmista tulevaisuuksista. Tällaista hyvän ja oikeudenmukaisen maailman kuvausta on aina ilo lukea ja unelmoida, josko joskus voisi olla tällaistakin. Yhteiskuntien rakentumisessa on kuitenkin paljon kyse myös valinnoista, ei vain välttämättömyyksistä.
July 22, 2022
Viisi nuorta tapaavat yksinäisten leirillä. Kukin heistä on eri syistä osallistumassa leiriin.
Kirjan maailmassa on ollut romahdus noin sata vuotta sitten. Tapahtumapaikkoina ovat Maailmankoti eli tuttavallisemmin Hourumantere kuten Saarivaltion ihmiset sitä kutsuvat.
Maailmankoti poikkeaa kovasti Saarivaltiosta. Maailmankodissa on kaikilla mahdollista elää ja tehdä mieleisiä asioita. Toimeentulo on turvattu ja yhteiskunta tarjoaa siihen puitteet. Saarivaltio sen sijaan rajaa asukkaiden vapautta, netissä ei pääse oman maan ulkopuolelle ja hallitus valvoo ja sensuroi kansalaisiaan.
Nuoret tutustuvat päivien mittaan ja luovat erilaisia siteitä toisiinsa. Jokainen kirjan henkilö on tunnistettavasti yksilö ja jokaisen elämästä paljastuu lisää asioita kun tarina etenee. Myös menneisyyttä valotetaan kiehtovalla tavalla. Kun he päättävät selvittää feitzhongien salaisuuden he lähtevät etsimään vastauksia. Myös Zerindan esiäidin tarina tulee kuulluksi muiden kauhistukseksi.
Tämä oli ihastuttava, upea ja mahtava kirja! Olen aina pitänyt Enorannan teoksista, niiden monipuolisesta representaatiosta ja genrejärikkovasta tyylistä. Kunpa tällaisia helmiä olisi ollut mun lapsuudessa ja nuoruudessa! Onneksi saan lukea nyt näitä ja paikata silloista vajetta.
Kirjan maailmassa on ollut romahdus noin sata vuotta sitten. Tapahtumapaikkoina ovat Maailmankoti eli tuttavallisemmin Hourumantere kuten Saarivaltion ihmiset sitä kutsuvat.
Maailmankoti poikkeaa kovasti Saarivaltiosta. Maailmankodissa on kaikilla mahdollista elää ja tehdä mieleisiä asioita. Toimeentulo on turvattu ja yhteiskunta tarjoaa siihen puitteet. Saarivaltio sen sijaan rajaa asukkaiden vapautta, netissä ei pääse oman maan ulkopuolelle ja hallitus valvoo ja sensuroi kansalaisiaan.
Nuoret tutustuvat päivien mittaan ja luovat erilaisia siteitä toisiinsa. Jokainen kirjan henkilö on tunnistettavasti yksilö ja jokaisen elämästä paljastuu lisää asioita kun tarina etenee. Myös menneisyyttä valotetaan kiehtovalla tavalla. Kun he päättävät selvittää feitzhongien salaisuuden he lähtevät etsimään vastauksia. Myös Zerindan esiäidin tarina tulee kuulluksi muiden kauhistukseksi.
Tämä oli ihastuttava, upea ja mahtava kirja! Olen aina pitänyt Enorannan teoksista, niiden monipuolisesta representaatiosta ja genrejärikkovasta tyylistä. Kunpa tällaisia helmiä olisi ollut mun lapsuudessa ja nuoruudessa! Onneksi saan lukea nyt näitä ja paikata silloista vajetta.
March 26, 2024
tää oli todella hyvä, siiri enoranta ei yleensä petä. ihania hahmoja, toivoa tulevaan, mitä jos kaikki meneekin ihan hyvin. itse seikkailu-ötököiden-perässä-juoni oli vähän lattea ja turhakin, en sen opetusta (?) ihan hiffannut. hahmot, ystävyys, sen kuvaus – se kaikki oli upeaa ja lähellä viittä tähteä. koska olen lukuelämys kokonaisuutena -arvioija, annan avokätisen 4,5 tähteä vaikka melko isokin osa juonta lopulta oli vähän hölmö. moni muu asia ei onneksi ollut, ja lukukokemus oli ihana.
November 27, 2022
Jee, tykkäsin!
Olen vakaasti sitä mieltä, että utopian kirjoittaminen on vaikeampaa kuin dystopian, ehkä koska juuri nyt on hyvin helppo kuvitella tapoja, joilla kaikki voisi mennä katastrofaalisesti pieleen, ja aika vaikeaa kuvitella asioiden muuttuvan dramaattisesti paremmaksi. Enoranta kuitenkin rakentaa kirjassaan suhteellisen uskottavan post-apokalyptisen utopian, mistä nostan hänelle hattua. Monissa arvosteluissa todetaan tarinan liikkeellepanevan voiman keksimisen tai perustelemisen olevan myös vaikeampaa utopiassa, ja näin epäilemättä onkin. Aika hatarissa kantimissa tämänkin tarinan juonta motivoivat tekijät ovat, mutta minuahan ei tunnetusti ole koskaan haitannut heittää juonella vesilintua ja lukea satojen sivujen edestä hahmoja puhumassa tunteistaan, ylläpitämässä ihmissuhteitaan ja pohtimassa maailmaa ja yhteiskuntaa. Give me that shit on an IV. Näin ollen vaikka myös mysteerin ratkaisu oli aika lattea, se ei hirveästi menoa haitannut, koska oleellinen anti oli ihan muualla, nimittäin luonnollisesti hahmoissa ja heidän välisissä dynamiikoissaan.
En ole lukenut kauheasti YA:ta viime aikoina - tosin jännä kyllä tänä vuonna melkein pelkästään suomeksi - joten ehkä teksti senkin takia tuntui paikoin vähän turhan lapselliselta. Se voi toki olla jossain määrin myös sivuoire utopistisesta maailmanrakennuksesta ja sen vaikutuksesta hahmojen puheeseen ja ajatuksiin, etenkin kun on tottunut vähän kyynisempiin ja vanhempiin hahmoihin. Hahmojen äänet ja kerrontatyylit on toimivasti eroteltu toisistaan, minkä ansiosta myös lukuisat ensimmäisen persoonan kertojaäänet pysyivät keskenään hyvin itsenäisinä, ja vain pari kertaa Zerindan ja Lise-Lotten (joiden luvut olivat visuaalisesti ja kiellelisesti samankaltaisimpia) osuudet menivät päässäni sekaisin, jos keskittyminen pääsi herpaantumaan. Osa toimi toki paremmin kuin toiset; etenkin Ritvan tyyli oli alkuun aika raskasta luettavaa, mutta luonnollisesti se mahdollisti myös selkeimmän hahmokehityksellisen kaaren muodostumisen, joten ah well.
Minulta kirja saa luonnollisesti myös roppakaupalla pisteitä queer- ja seksipositiivisuudesta, joita molempia käsiteltiin hyvin ilahduttavasti. Rasismin käsittely sen sijaan oli vähän kökköä, sikäli kun sitä oli. Ja olihan maailmanrakennuksessa ehkä tiettyjä naiiveja yksinkertaisuuksia, mutta yleisesti ottaen luen kuitenkin ehkä tällä hetkellä mieluummin vähän naiiveista utopioista kuin grimdark dystopioista.
All in all, a good time was had. Kiitokset taas Helmet-lukuhaasteelle, jonka horisontissa häälyvä deadline sai minut tähän vihdoin tarttumaan!
Olen vakaasti sitä mieltä, että utopian kirjoittaminen on vaikeampaa kuin dystopian, ehkä koska juuri nyt on hyvin helppo kuvitella tapoja, joilla kaikki voisi mennä katastrofaalisesti pieleen, ja aika vaikeaa kuvitella asioiden muuttuvan dramaattisesti paremmaksi. Enoranta kuitenkin rakentaa kirjassaan suhteellisen uskottavan post-apokalyptisen utopian, mistä nostan hänelle hattua. Monissa arvosteluissa todetaan tarinan liikkeellepanevan voiman keksimisen tai perustelemisen olevan myös vaikeampaa utopiassa, ja näin epäilemättä onkin. Aika hatarissa kantimissa tämänkin tarinan juonta motivoivat tekijät ovat, mutta minuahan ei tunnetusti ole koskaan haitannut heittää juonella vesilintua ja lukea satojen sivujen edestä hahmoja puhumassa tunteistaan, ylläpitämässä ihmissuhteitaan ja pohtimassa maailmaa ja yhteiskuntaa. Give me that shit on an IV. Näin ollen vaikka myös mysteerin ratkaisu oli aika lattea, se ei hirveästi menoa haitannut, koska oleellinen anti oli ihan muualla, nimittäin luonnollisesti hahmoissa ja heidän välisissä dynamiikoissaan.
En ole lukenut kauheasti YA:ta viime aikoina - tosin jännä kyllä tänä vuonna melkein pelkästään suomeksi - joten ehkä teksti senkin takia tuntui paikoin vähän turhan lapselliselta. Se voi toki olla jossain määrin myös sivuoire utopistisesta maailmanrakennuksesta ja sen vaikutuksesta hahmojen puheeseen ja ajatuksiin, etenkin kun on tottunut vähän kyynisempiin ja vanhempiin hahmoihin. Hahmojen äänet ja kerrontatyylit on toimivasti eroteltu toisistaan, minkä ansiosta myös lukuisat ensimmäisen persoonan kertojaäänet pysyivät keskenään hyvin itsenäisinä, ja vain pari kertaa Zerindan ja Lise-Lotten (joiden luvut olivat visuaalisesti ja kiellelisesti samankaltaisimpia) osuudet menivät päässäni sekaisin, jos keskittyminen pääsi herpaantumaan. Osa toimi toki paremmin kuin toiset; etenkin Ritvan tyyli oli alkuun aika raskasta luettavaa, mutta luonnollisesti se mahdollisti myös selkeimmän hahmokehityksellisen kaaren muodostumisen, joten ah well.
Minulta kirja saa luonnollisesti myös roppakaupalla pisteitä queer- ja seksipositiivisuudesta, joita molempia käsiteltiin hyvin ilahduttavasti. Rasismin käsittely sen sijaan oli vähän kökköä, sikäli kun sitä oli. Ja olihan maailmanrakennuksessa ehkä tiettyjä naiiveja yksinkertaisuuksia, mutta yleisesti ottaen luen kuitenkin ehkä tällä hetkellä mieluummin vähän naiiveista utopioista kuin grimdark dystopioista.
All in all, a good time was had. Kiitokset taas Helmet-lukuhaasteelle, jonka horisontissa häälyvä deadline sai minut tähän vihdoin tarttumaan!
June 4, 2023
Ihana utopia, joka muistuttaa mahdollisuudesta parempaan maailmaan. 2140-luvulla suurin osa maailmasta on yhdistynyt Maailmankodiksi, jossa kaikilla on mahdollisuus opiskella, matkustella ja vaikka omistautua luomaan taideteoksia keskelle aavikkoa. Dystopiakaan ei kuitenkaan ole kaukana, sillä mukana kulkevat yhden päähenkilön esiäidin tuskallisen uskottavat muistot 2000-luvun alkupuolelta, jolloin vanha maailma lopulta romahti. Lisäksi lähes täydellisestä maailmastakin löytyvät omat vastarannan kiiskensä – sekä tietysti mystiset hyökkäilevät konehyönteiset, joiden alkuperän jäljittäminen toimii tarinan kehikkona.
Kirja ansaitsisi ehkä yhden tähden lisää mielikuvituksesta, harvinaisesta toivontäyteisestä maailmasta ja tyttöjen välisen melkein liiankin ehdottoman ystävyyden kuvauksesta. Lukukokemus oli kuitenkin ”vain” kolmen tähden arvoinen, sillä mahtavan maailman lisäksi olisin toivonut juonelta enemmän.
Kirja ansaitsisi ehkä yhden tähden lisää mielikuvituksesta, harvinaisesta toivontäyteisestä maailmasta ja tyttöjen välisen melkein liiankin ehdottoman ystävyyden kuvauksesta. Lukukokemus oli kuitenkin ”vain” kolmen tähden arvoinen, sillä mahtavan maailman lisäksi olisin toivonut juonelta enemmän.
June 15, 2022
Ajatuksia ja innostusta herättävä visio tulevaisuudesta. Yläasteella saadun (ya-)dystopian yliannostuksen jälkeen ei ole kauheasti tehnyt mieli lukea tulevaisuuskuvauksia, mutta Maailmantyttärien toiveikas utopia kiehtoi. Päähenkilötytöt olivat kaikki mielenkiintoisia persoonia (joskin Kaia jäi vähän etäiseksi), ja vaikka en kaikista pitänytkään, heistä irrottautuminen olikin yllättävän vaikeaa. Pidin kovasti myös siitä, miten lempeästi ja tuomitsematta kirja käsitteli esimerkiksi tyttöjen seksuaalisuutta. Vaikka kirja oli hyvä, lukukokemus tuntui vähän raskaalta: luin tätä sen verran pienissä pätkissä, että pursuilevaan maailmaan ja voimakkaisiin päähenkilöihin oli välillä vaikea päästä sisään.
December 9, 2024
Jotenkin kaikki mitä Enoranta kirjoittaa tuntuu resonoivan mussa. Tää oli loistava nuorten, mutta miksei aikuistenkin, seikkailukirja täynnä monimuotoisuutta, elämän suuria kysymyksiä ja ystävyyden voimaa. Äärimmäisen kekseliäs, värikäs ja taitavasti kirjoitettu toivoa täynnä oleva tulevaisuudenkuva. Ainoana negatiivisena puolena utopistinen maailma tuntui ehkä jopa tarinan sisälläkin hitusen liian hyvältä ollakseen totta, mutta ehkä utopia saakin olla sellainen.
May 3, 2022
Tässä oli paljon hyvää! Tyttöjen ystävyys ja perhe, jonka he toisistaan löysivät, lämmitti. Sateenkaarevuus oli hienosti osa tarinaa täysin normaalina asiana. Yhteiskunta oli muutenkin sellainen, jonka itsekin haluaisin. Mutta sitten: en ole dystopia-ihminen, koska ahdistun, mutta en selvästikään utopia-ihminenkään kaikessa kyynisyydessäni! En päässyt yli siitä tunteesta, että ihminen ei kyllä tähän pysty. Hieno ja hyvin kirjoitettu nuortenkirja kyllä, jolle soisin paljon lukijoita.
June 12, 2023
Vasemmisto-unelmaa 🫶🏻
May 9, 2024
Nää hahmot, maailma ja lopetus! <3
January 7, 2023
Paras nuortenkirja jonka oon lukenu pitkään aikaan! Tää on eskapismia parhaimmillaan: pääsee pulahtamaan utopiaan, jossa nykyajan yhteiskunnan kaikki suurimmat ongelmat on ratkaistu. Oli ihanaa kuvitella hetken elävänsä maailmassa, jossa ei ollu sellaisia käsitteitä kuin kiire, raha, työ tai ympäristö- ja ilmasto-ongelmat. Tai nää oli siis menneisyyttä; yhteiskunta porskutti paremmin kuin koskaan ilman niitä.
Etenkin tuon kiireen, rahan ja työn puuttuminen jotenkin sykähdytti ja sai ajattelemaan, miten oma elämä rakentuu enemmän tai vähemmän noiden käsitteiden ympärille. Mitä mä tekisin elämälläni jos mä olisin aina elänyt maailmassa, jossa saisin vain auttaa muita ja itseäni parhaalla katsomallani tavalla? Jossa saisin opiskella ja opetella juuri niitä asioita mitä olisin aina halunnut vailla pelkoa tai painetta henkilökohtaisesta menestyksestä tai epäonnistumisesta? Jossa luonto ja altruismi ois yhtä erottamaton osa elämää kuin nykyiset raha ja työ?
Siiri Enoranta kaiken lisäksi kirjoittaa todella taitavasti: kieli on selkeetä ja yksinkertaista, mutta kuvailevaa ja kaunista ja ajoittain pulppuaa upeeseen rytmiin. (Etenkin Zerindan luvuissa, joissa esiäidin muistot kiedotaan nykyajan tapahtumiin.)
Tää on kyllä kirja jonka kaikkien pitäis lukea!
Etenkin tuon kiireen, rahan ja työn puuttuminen jotenkin sykähdytti ja sai ajattelemaan, miten oma elämä rakentuu enemmän tai vähemmän noiden käsitteiden ympärille. Mitä mä tekisin elämälläni jos mä olisin aina elänyt maailmassa, jossa saisin vain auttaa muita ja itseäni parhaalla katsomallani tavalla? Jossa saisin opiskella ja opetella juuri niitä asioita mitä olisin aina halunnut vailla pelkoa tai painetta henkilökohtaisesta menestyksestä tai epäonnistumisesta? Jossa luonto ja altruismi ois yhtä erottamaton osa elämää kuin nykyiset raha ja työ?
Siiri Enoranta kaiken lisäksi kirjoittaa todella taitavasti: kieli on selkeetä ja yksinkertaista, mutta kuvailevaa ja kaunista ja ajoittain pulppuaa upeeseen rytmiin. (Etenkin Zerindan luvuissa, joissa esiäidin muistot kiedotaan nykyajan tapahtumiin.)
Tää on kyllä kirja jonka kaikkien pitäis lukea!
May 14, 2024
Dnf, jaksoin väkisin puoliväliin odottaen, että tarina kunnolla alkaa. Ei se silti alkanut, tai ainakaan minua se ei onnistunut vetämään mukaansa. Utopiat ei muutenkaan ole mun juttu, mielenkiinto loppui siinä trampoliinivaltateiden kohdalla totaalisesti. Oi pojat, kurjuutta ja tuhoa minulle kiitos.
Juoni on kamalan ohut ja kerronta liian poukkoilevaa. Henkilöhahmot jaksoivat kiinnostaa hetken, mutta tapahtumien tahti ja hahmojen syventyminen, kaikki, on liian verkkaista. Toimintaa sen olla pitää, mieluiten tiukalla tykityksellä ja henkeäsalpaavilla juonenkäänteillä.
Ei ollut kirja minua varten, mutta Enoranta on edelleen kirjailija, josta pidän. Mut kai jonkun hänenkin teoksistaan pitää olla vähiten suosikki. Olkoon se minun kohdalla tämä.
Juoni on kamalan ohut ja kerronta liian poukkoilevaa. Henkilöhahmot jaksoivat kiinnostaa hetken, mutta tapahtumien tahti ja hahmojen syventyminen, kaikki, on liian verkkaista. Toimintaa sen olla pitää, mieluiten tiukalla tykityksellä ja henkeäsalpaavilla juonenkäänteillä.
Ei ollut kirja minua varten, mutta Enoranta on edelleen kirjailija, josta pidän. Mut kai jonkun hänenkin teoksistaan pitää olla vähiten suosikki. Olkoon se minun kohdalla tämä.
July 15, 2024
En jotenki yhtään saanu mun ajatuksii kasaan täst, tuntu et se loppu jotenki niin äkkii. Tykkäsin sikan miten nää hahmot oli rakennettu tavallaan toistensa kautta jos siin on mitää järkee, varsinki Kaia oli jotenki tosi interesting ku se anto itestää nii vähä infoo ja kaikki mitä siit sai irti oli muiden hahmojen kertomaa. Rakastin tavallaa tota maailmaa, harvemmi jotenki pääsee lukee utopiaa ni oli tosi kiinnostavaa, kuitenki jotenki se paikka jäi ehk vähä kaukaiseks just siks et se tuntu nii epätodelliselt tai sillee saavuttamattomalt. Täs selkeesti juoni ei ollu ehk pääosas vaa enemmän just hahmojen kehitys mut tällases kirjas se ei must haitannu yhtää. Overall tykkäsin kyl😋
July 18, 2022
Piristävä, raikkaan tuntuinen ja jopa lohdullinen teos. Tykkäsin tosi paljon! Ja tykästyin kovin Enorannan kirjoitustyyliin - luen ehdottomasti häneltä lisääkin Maailmantyttärien jälkeen.
Utopiaa en ole oikeastaan aiemmin lukenut, joten kirjan maailma ihastutti kovin, etenkin kun se ei ollut niin kaukana meidän maailmastamme (nimenomaan siis hyvässä). Hahmot ilahduttivat myös, koska seksi ja seksuaalisuus olivat niin luonnollisia juttuja, oli vähän "kapinallisempaakin" hahmoa, jonka pohdinnat ja angsti huvittivat, nuoret pohdiskelivat paljon.
Ainut miinus oli konehyönteiskuvion loppukäänteet. Mutta, onneksi muuten kirja oli huippu!
Utopiaa en ole oikeastaan aiemmin lukenut, joten kirjan maailma ihastutti kovin, etenkin kun se ei ollut niin kaukana meidän maailmastamme (nimenomaan siis hyvässä). Hahmot ilahduttivat myös, koska seksi ja seksuaalisuus olivat niin luonnollisia juttuja, oli vähän "kapinallisempaakin" hahmoa, jonka pohdinnat ja angsti huvittivat, nuoret pohdiskelivat paljon.
Ainut miinus oli konehyönteiskuvion loppukäänteet. Mutta, onneksi muuten kirja oli huippu!
Read
April 17, 2022Yleensä haluan dystopiani dystopioina, mutta olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa ja poikkeuksellisesti valoisampi tulevaisuuden kuvaus - vaikka Romahdus ja pienimuotoinen maailmanloppu Maailmantyttärissäkin on koettu.
Miljöö ja Maailmankoti ja tarinan päähenkilöt viehättävät, mutta jonkin verran tuntui, että tarinassa oli tyhjäkäyntiä, joka alkoi itseäni jo hieman tylsistyttää.
Miljöö ja Maailmankoti ja tarinan päähenkilöt viehättävät, mutta jonkin verran tuntui, että tarinassa oli tyhjäkäyntiä, joka alkoi itseäni jo hieman tylsistyttää.
July 20, 2022
4,5 Mukaansatempaava tarina viidestä erilaisesta tytöstä jotka alkavat yhdessä selvittää salaperäisten konehyönteisten arvoitusta. Enoranta luo hienosti ja uskottavasti sekä henkilöhahmot että maailman, jossa ihmisten onkin mahdollista elää yhdessä kestävästi ja rauhassa ympäristön ja toistensa kanssa. Ajatuksia herättävä teos, joka on lukemisen arvoinen.
April 4, 2022
Tästä tuli lempparini niistä Enorannan kirjoista, jotka oon lukenut. Uskottava maailma, vaikka tämmöisinä aikoina joskus vaikea uskoa utopioihin, ja monipuoliset päähahmot.
Read
April 27, 2022Arvio tulee Kosmoskynän verkkolehteen :)
July 13, 2024
Ihana utopia ❤️
September 26, 2023
Jos en muuten olisi myyty, niin viimeistään kun kirjassa viitataan Only lovers left alive -leffaan 💚
Displaying 1 - 30 of 91 reviews